Leonberginkoira on seurakoira, joka on lapsirakas, ystävällinen, itsevarma ja tasapainoinen. Sen luonne on miellyttävä ja seurakoiralle tyypillinen.

Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarman rauhallinen, mutta valpas luonne.

Leonberginkoiria on kasvatettu Suomessa yli kolmekymmentä vuotta. Alusta alkaen rodun harrastajien parissa on ymmärretty vastuullisen kasvatustyön merkitys rodun tulevaisuudelle. Yhdistyksen aloitettua toimintansa laadittiin ensimmäiset jalostusohjeet kasvattajille. Jo 1990-luvulla rodulle laadittiin jalostuksen tavoiteohjelma, jota päivitetään säännöllisesti viiden vuoden välein.   

Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarman rauhallinen, mutta valpas luonne. Uroksen säkäkorkeus on 72–80 cm ja paino 55–80 kg, nartun säkäkorkeus 65–75 cm ja paino 40–65 kg. Värit ja turkit ovat rotumääritelmän mukaisia; kauniin mustan maskin säilyminen on toivottavaa. Parannettavaa löytyy sekä etu- että takaosan rakenteissa, silmien värissä ja alaleuan leveydessä. On huolehdittava ulkomuodosta kokonaisuutena ja pyrittävä säilyttämään hyvät ominaisuudet.  

Pennun hankinta

Jos olet hankkimassa pentua meiltä, niin

• Tutustu ensin kunnolla valitsemaasi rotuun ja sen ominaisuuksiin.

• Meille saa tulla katsomaan pentuja ja tutustumaan meillä oleviin koiriin.

• Rotuun ja itseä kiinnostaviin koiriin kannattaa mennä tutustumaan myös erilaisiin tapahtumiin kuten näyttelyihin.

• Muista, että suloisimmastakin 7-8 kg pentupallerosta kasvaa noin vuodessa 50-60 kg iso leonberginkoira, joka kantaa tassuissaan kuraa, housuissaan keppejä, tikkuja, havuja sisälle, tiputtelee karvoja joka paikkaan, haluaa ulos lenkille satoi tai paistoi. Heiluttaa häntää niin että pienemmät maljakot tippuvat kyllä matalilta pinnoilta lattialle.

• Leonberginkoira elää 8-12 vuotiaaksi todella harvoin 13-14 vuotiaaksi.

• Pyri tekemään pennunhankintapäätös muualla kuin pentulaatikon reunalla ja varaa siihen aikaa, jotta kaikki asiat tulisi huomioiduksi.

Pentua hankkiessa on hyvä miettiä, mihin tarkoitukseen koiraa hankkii. Tuleeko siitä perhekoira vai haluatko sen kanssa harrastaa: näyttelyitä, vesipelastusta, tottelevaisuuskoulutusta tai jotain muuta lajia. Kysy soveltuuko leonberginkoira ajattelemaasi lajiin.

Muistilista pentua hankittaessa

Mitä olet suunnitellut tekeväsi koirasi kanssa?

Kuinka paljon sinulla on päivittäin aikaa koirallesi?

Aiotko harrastaa koirasi kanssa jotain lajia? Mitä?

Kuka perheessäsi kantaa päävastuun koiran hoidosta ja kouluttamisesta?

Mitä haluat tietää pentujen vanhemmista?

• terveys ja luonne

• koirien rakenne

• onko aikaisempia jälkeläisiä ja mitä näistä tiedetään

• millaisista pentueista vanhemmat itse ovat

Tarkastaako eläinlääkäri pennut ennen luovutusta?

Kyllä ja kirjallinen paperi siitä

Onko pentu tunnistusmerkitty?

            Kyllä, sirutettu

Mitä kaikkea hintaan sisältyy?

        Kirjalliset pennunhoito-ohjeet, rekisterikirja, pentupakkaus (leluja, vähän ruokaa ja herkkuja)

Terveitä ja tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia pentuja ei kukaan kasvattaja voi taata, vaikka vanhemmat ja lähisuku olisivatkin terveitä ja näyttelyissä menestyneitä. Tittelit eivät periydy ja koirankasvatus on elävien olentojen kasvatusta, yllätyksiltäkään ei voida aina välttyä. Vanhempien ja suvun hyvät tulokset kuitenkin pienentävät ei-toivottujen ominaisuuksien ilmitulemisen riskiä.

MITÄ TARKOITTAA PEVISA?

PEVISA-ohjelman tavoitteena on:

1. ennaltaehkäistä tai vähentää sellaisten perinnöllisten vikojen ja sairauksien

leviämistä rodussa, jotka

- alentavat koiran elinkykyä tai –toimintoja

- aiheuttavat koiran elämänlaadun huonontumisen

- vähentävät koiran jalostuskelpoisuutta

2. turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten

geenien leviäminen ja tuettua rodun kestävää kehitystä.

PEVISA-ohjelmassa asetetaan jalostukseen liittyviä lisäehtoja pentueen rekisteröinnille.

Ohjelman mukaiset tutkimustulokset ovat julkisia, jolloin ne ovat Kennelliiton,

rotujärjestöjen, yksittäisten kasvattajien ja koiranomistajien käytössä.

LEONBERGINKOIRAN PEVISA ja JTO:

Silmät

PEVISA-ehtojen mukaan jalostukseen käytettävän koiran on oltava silmätarkastettu. Silmätarkastuslausunto ei astutushetkellä saa olla 24 kuukautta vanhempi. Posteriorpolaarinen (kortikaalinen) kataraktaa sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.

Lonkat

PEVISA-ehtojen mukaan jalostukseen käytettävällä koiralla on oltava astutushetkellä A-, B- tai C-lonkat. Jos jalostukseen käytetään C-lonkkaista koiraa, toisella vanhemmalla on hyvä olla joko A- tai B-lonkat.

Kyynärpäät

PEVISA-ehtojen mukaan jalostukseen käytettävällä koiralla on oltava astutushetkellä K0 tai K1 kyynärnivellausunto. Jos jalostukseen käytetään K1-kyynäräistä koiraa, toisella vanhemmista tulisi olla K0-kyynärät.